F-22A Raptor

F-22A:ssa käytetään kahta Pratt & Whitney F119-PW-100 suihkumoottoria, jotka molemmat tuottavat 155.7 kN. Moottoreissa käytetään suihkuvirtauksen suuntausta. Suuntauksella lisätään koneen ketteryyttä. Suihkuvirtausta voidaan säätää 20 astetta joko ylös tai alaspäin. F-22 pystyy lentämään yliääninopeuksilla käyttämättä jälkipolttimia (ns. supercruise). Tämä ominaisuus antaa koneelle pidemmän toimintasäteen ja vähentää koneesta jäävää lämpöjälkeä parantaen häiveominaisuuksia. F-22 saavuttaa yli 2,0 Machin nopeuden jälkipolttimilla.

Raptor on suunniteltu tutkassa huonosti näkyväksi. Kone on paremmin ylläpidettävissä, eikä B-2:n kaltaista ilmastokontrolloitua hangaaria välttämättä tarvita, vaan joitain korjauksia voidaan tehdä tavallisissa hagaareissa, eikä sadekuuro tuhoa stealt ominaisuuksia. F-22:ssa on Signal Assessment System, joka kertoo, voiko kertyneet naarmut ja painaumat jättää huomiotta ja korjaukset tehdä vasta kun on sopivat olosuhteet. Ilmanottoaukot eivät ole suojattu verkolla, kuten F-117:ssa, jolloin ne haittaisivat ilman sisään viertausta pienentäen moottorin tehoa vaan moottorin kompressorin sisäänmeno on peitetty mutkaisella ilmanottoaukolla.

Siivet ovat ylätasoisia ja pinta-alaltaan 78,04 neliötä. Siipikuorma on 332 kiloa neliöllä. Siipisaloissa on käytetty titaniumia. Siipien materiaali on 42% titaania, 35% komposiitteja ja loput alumiiniä. Siipien nuolikulma on 42 astetta, samoin kuin korkeusperäsimissä. YF-22:ssa oli jyrkempi nuolikulma 48 astetta. Siiven takareunassa nuolikulma on 17 astetta eteenpäin ja 42 astetta siivekkeiden ulkopuolella. Molemmissa siivissä on kaksi kappaletta kiinnityspisteitä, joihin saa esimerkiksi lisäpolttoainesäiliöille. Koneessa voidaan käyttää F-15:ssa käytettyjä 600 gallonan vetoisia lisäpolttoainesäiliöitä.

Siivissä on koko etureunan pituinen solakko ja siiven takareunassa on ohjaamiseen käytetyt aeleronit ja flaperonit. Ohjauksessa nousukulma saadaan +30...-35 astetta kääntyvien korkeusvakaajien ja kääntyvien suihkusuuttimien yhteistyöllä.

Peräsimet on kallistettu 28 astetta ulospäin, jotta saavutettaisiin häiveominaisuudet. Kulma on sama kuin siivissä eli 42 astetta taaksepäin. Koneessa ei ole YF-22 prototyypistä poiketen erillistä ilmajarrua, vaan ilmajarru on toteutettu peräsimien epäsymmetrisellä käyttäytymisellä, jossa kummatkin peräsimet kääntyvät sisäänpäin. Peräsimet kääntyvät molempiin suuntiin 30 astetta ohajuksessa ja ulospäin 30 astetta jarrutuksessa.

Rungon osat kasataan yhteen Lockheed Martinin tehtaalla. Runko koostuu kolmesta osasta kaksi ensimmäistä kootaan Lockheed Martinilla ja kolmas Boeingillä:

Ensimmäinen osa kasataan Lockheed MArtinin Mariettan tehtaalla. Rakenne koostuu alumiinista ja komposiittimateriaaleista. Osaan kuuluu ohjaamo ja nokkapyörätelinekuilu, tutkan laipiosta taaksepäin. Lisäksi ensimmäiseen osaan kuuluu F1 polttoainesäiliö.

Toiseen osaan kuuluu ilmanottoaukot ja asekuilut. Tämä osa kootaan Lockheed Martinin Fort Worthin tehtaalla. Materiaalista 35% on titaania ja saman verran alumiiniä, loput ovat komposiittimateriaalia. Keskimmäisen osan läpi kulkevat kaikki vedot sähköistä polttoaineeseen ja on kaikkein monimutkaisin rungon osa. Tähän kuuluu rakenteellisesti kolme polttoainetankkia ja kolme asekuilua. Yksi asekuilu on ilmanottoaukkojen jälkeen rungon sivussa. Näihin mahtuu yksi kappale AIM-9M tai AIM-9X Sidewinder ohjuksia. Kuilut on peitetty kahdella luukulla, jotka saadaan auki ja kiinni nopeasti. Pääasekuilu on jaettu kahteen osaan, joihin molempiin mahtuu kolme AIM-120C AMRAAM ohjusta. Nämä on peitetty neljällä luukulla. Tähän asekuiluun saadaan myös JDAM ja Small Diameter pommit.

Kolmas osa rakennetaan Boeingin Kentin tehtaalla. Tähän kuuluu moottorien paikat samoin kuin kaikki polttoaineeseen ja elektroniikan- ilmastoinnin ja hydrauliikan materiaalina on 67% titaani, 22% alumiini ja loput 11% komposiitti.

Kaikki rungon pintamateriaalit ovat grafiitti bismaleimide komposiittia. Bismaleimide resiiniä käytetään kun tarvitaan erittäin kovaa ja rasitusta vaativaa ainetta.

Koneessa on oikeassa siiventyvessä kuusipiippuinen 20 mm M61A2 Vulcan tykki, johon mahtuu 480 ammusta. Malli on kevennetty versio M6A1:stä. Kevennys on saatu aikaan pienentämällä piippujen materiaalipaksuuta. Hylsyt kerätään takaisin rumpuun eikä ne ole kiinnitetty toisiinsa mitenkään. Tämä postaa jumittumisvaaran. Tulinopeus on 6000 laukausta minuutissa ja jokaisesta piipusta ammutaan yksi luoti per kierros. Luukku avautuu rungon päältä silloin kun tykkiä käytetään. Tämä ratkaisu parantaa häiveominaisuuksia.

F-22:ssa voidaan lisäksi kantaa sisäisesti kahta lyhyen kantaman infrapunaohjusta AIM-9M (tulevaisuudessa X) Sidewinderiä omissa ohjuskuiluissaan ja kuutta keskipitkän matkan AIM-120 AMRAAM tutkaohjusta. Vaihtoehtoisesti ilmasta maahan toiminnassa AMRAAM:ien tilalle voidaan sijoittaa esimerkiksi kaksi 1000 paunan JDAM tai WCMD pommeja, jolloin kuiluun mahtuu vielä 2 AMRAAM:ia.

Käytettäessä ulkoisia ripustimia saadaan mukaan edellisten lisäksi kaksi 600 gallonan lisäpolttoainesäiliötä ja neljä Sidewinderiä tai AMRAAM:ia. Tai vaihtoehtoisesti vain neljä lisäpolttoainesäiliötä ja kahdeksan AMRAAM:ia.

Raptorissa käytetään Northrop Grumman:in valmistamaa AN/APG-77 AESA (Active Electronically Scanned Array)-tutkaa. pidetään parhaana käytössä olevana tutkana hävittäjäkäytössä. Tutka koostuu sadoista pienistä lähetin- ja vastaanotinmoduuleista, joita voidaan käyttää erikseen. Tämä mahdollistaa nopean suuntauksen ja kapean säteen käytön. Kapean säteen käyttö vähentää tutkan käyttäjän paljastumistodennäköisyyttä. Elektronisesti skannaavassa tutkassa ei heijastinta tarvitse kääntää hydraulisesti, mikä yksinkertaistaa sen rakennetta. Tutkan havaintoja käsittelee kaksi Raytheonin CIP suoritinta, jotka pystyvät 10,7 miljoonan laskutoimitukseen sekunnissa. Muistia on käytössä 300 MB. Tutkassa on myös säätutkaominaisuus. Tutkan antennit on sijoitettu hieman yläviistoon, jotta saavutettaisiin häiveominaisuudet. Tutka pystyy seuraamaan useita kohteita ja etsimään samaan aikaan uusia. Lisäksi se pystyy erittäisn suureen maaston katroitukseen, jolloin kone on erittäin hyvä kaiken sään toiminnassa.

F-22 voi toimia "mini AWACSina" ja pystyy toimittamaan tarpeelliset tiedot toisille koneille. Kone myös tietää, jos yhtä kohdetta vataan ollaan jo toimimassa, joten useaa ohjustatai pommia ei turhaan käytetä yhteen maaliin. F-22:n hyviin ominaisuuksiin kuuluu, että se on lähellä toimintaa ja muodostaa kuvan sen hetkisestä elektroonisesta sodankäynnistä, lähettimien paikasta ilmassa ja maassa, samalla kun lentää alueelle, kun AWACS tai River Joint koneet joutuvat olemaan vähintään 150 merimailin päässä tarkkailtavasta alueesta. F-22 lentää noin 10 000 jalkaa korkeammalla kuin perinteiset hävittäjät ja super cruisen avulla paljon nopeammin kuin perinteiset koneet, jolloin mini-AWACS toiminta on tehokasta ja kone voi antaa tiedot omille koneille.

Koneessa on myös passiivinen BAE Systems E&IS:n valmistama tutkavastaanotin AN/ALR-94, jonka 30 vastaanotinta on sijoitettu ympäri konetta. Tämä on koneen kaikkein monimutkaisin toiminnallinen osa. Vastaanottimilla on suurempi toimintaetäisyys kuin koneen omalla tutkalla ja tätä voidaan käyttää hyväksi siinä, että oma tutka voidaan pitää pois päältä kunnes kohde on tarpeeksi lähellä. Tämän jälkeen AN/ALR-94 pystyy ohjaamaan tutkaa ja suuntaamaan kapean keilan vihollisen suuntaan 2 aseen keilalla. Tämä pienentää koneen havaittavuutta tavalliseen tutkatoimintaan verrattuna huomattavasti.

Valettu harmaaseen muoviin. Kaiverretut panelilinjat. Koko pintapuoli yhtenäinen samoin rungon pohja. Päälaskutelinekuilut ja ohjuskuilut pitää rakentaa jokainen seinämä erikseen ja kiinnitää runkoon, yhtensopivuus on hyvä.

Ilmanottoaukoista näkyy rumasti rungon sisälle,joten pitää vähintään rakentaa rungon puoleiset seinät ja katto. En laittanut mallista tulleita ilmanottoaukkojen sisältöjä ollenkaan, koska ne loppuvat alemman ohjuskuilun seinään, eikä siinä ollut yläosaa. Tein styreenistä kokonaan uudet, jotka jatkuvat ohjuskuilujen päälle. Suihkusuuttimet ovat YF-22 mallia, joina olisivat käyneet hyvin, nyt nuo pitää vähintään liimata eritavalla kuin ohjeissa mainitaan, lisäksi pitäisi ainakin viilata tasaisiksi.

Ohjaamossa ei ole mittaritaulussa mitään sivupaneelit löytyvät kohokuvioituina, mutta siirtokuvat ohjaajan edessä olevaan mittaritauluun silti löytyy, tosin ohjeissa ei ole tästä mainintaa. Joystic on mutta ei kaasukahvaa. Heittoistuin jotenkin väärän mallinen ja köyhän näköinen.

Valettu vaaleanharmaaseen muoviin. Kaiverretut panelilinjat. Runko on valettu neljästä osasta, ohjaamo on erikseen katkaistuna ilmanottoaukkojen kohdalta. Alarungossa on valmiina kiinni pääasekuilu, joka on paljon miedommilla johdotuksilla kuin Mini Hobby Modelsin. Päälaskutelinekuilut ja sivuasekuilut ovat rungosta erikseen, mutta yhdestä osasta kukin.

Ohjuskuilujen ovissa on selvät injector pinnin kohdat, samoin ohjuksissa, tätä ei ole Mini Hobby Modelsin Raptorissa.

Ilmanottoaukoista näkyy samalla tavalla sisälle, kuin Mini Hobby Modelsin mallissa, joten pitää rakentaa seinät ja katto. Suihkusuuttimet ovat enemmän tuotantomallin näköiset kuin vertailukohdan mallissa.

Ohjaamossa on selvemmät kohokuviot sivupaneeleille ja ohjeessa mainitaan, että siihen on siirtokuvat. Heittoistuin on paremman näköinen kuin MiniHobbyModelsissa, ja näyttää melko kunnolliselta. Kuomu on kahdesta osasta, niin että raami on erikseen ja lasi erikseen.

Kolmen Langleyn koneen siirtokuvat yhdessä arkissa, käytetään ylläolevien pienoismallien kanssa.

Yhden koneen fotoetsit, ohjaamoon ja runkoon. On myös laajempi, jossa kuomun raamin ja suihkusuuttimien etsit lisäksi. Käytetään ylläolevissa malleissa.

Vertailua ylläolevista malleista taulukkona

Comparson between Mini Hobby Models and Italeris Raptors in table

	Mini Hobby Models	Italeri
Runko/Body	X	-
Asekuilut ja luukut/Weapon bays and doors	X	-
Aseistus/Armament	X	-
Siirtokuvat/Decals
Ohjaamo/Cocpit	-	X