FJ-4 Fury

Best to be viewed with: anything but IE

Kehittely

Moottori

Rakenne

Aseistus

Palaute

Linkit

Referenssit

Piirros FJ-4 koneesta

Äkkiseltään katsottuna Fury näyttää modifioidulta F-86 Sabrelta.

Viimeinen kehitysvarsio Furystä oli FJ-4, jota pidetään eräänä parhaista Sabre/Fury perheen jäsenistä.

Historia

Furyn kehittely alkoi 1944 vuoden lopulla XFJ-1:stä, joka suunniteltiin US Navylle tukialus käyttöön kilpailemaan kolmen muun vaihtoehdon kanssa. FJ-1 oli ensimmäinen operatiivisessa käytössä ollut laivaston suohkukone. Koneessa oli suorat siivet, jotka muistuttivat tehtaan p-51 Mustangin siipiä, samoin kuin kuplakuomu. Suorat siivet katsottiin tuolloinn olevan ainoa vaihtoehto pienen nopeuden käsittelyominaisuuksiin, joita tarvittiin tukialuskäytössä. Koneelle tarvittiin katapultti, jotta se saataisiin tukialuksen kannelta lentoon. FJ-1 ei ollut suosittu kone laivastossa, koska se oli vaikea huoltaa, koska konetta piti purkaa tavallisimpienkin huoltotoimenpiteiden takia. Lisäksi se ei ollut kovin hyvä lentää, eikä siinä ollut heittoistuinta.

1951 laivasto hankki kolme Sabren F-86E versiota, koska suorasiipiset laivaston koneet olivat paljon huonompia, kuin tuolloin käytävän Korean sodan MiG-15 hävittäjät, eikä F7U Cutlass tai F9F Cougar olleet vielä valmiita. Laivasto halusi konesen tukialuksella tarvittavat komponentit ja rungon vahvistamisen. FJ-2 oli lähinnä tukialusmuunnos F-86e:stä. Korean sodan takia FJ-2:n toimitukset viivästyivät ja kone ehti palvelukseen vasta sodan jälkeen. Tällöin Cougar oli jo valmis ja laivasto valitsi F9F:n, koska sillä oli paremmat hidaslento-ominaisuudet. Lisäksi FJ-2:ssa oli heikko nokkapyöräteline ja jarrukoukku.

1953 oli FJ-3 koneen ensilento. FJ-3 oli jo erikseen suunniteltu tukialuksille omalla lisenssillä valmistetulla englantilaista alkuperää olevalla Armstrong Siddley Sapphire, moottorillaan ja 6-3 siivellään (joka tuli 1955). Koneisiin päivitettiin myös Sidewinder johdotus M-versioon, joka ei ollut oikeastaan eri verio, koska se muokattiin valmistettuihin koneisiin ja ilmatankkausmahdollisuus. Koneita valmistettiin yhteensä 538 kappaletta.

FJ-4:n tarina alkaa 1953, tehtaan omana projektina. FJ-4:n suunnittelu aloitettiin ennen kuin FJ-3:n. Laivasto halusi maksimi nopeuden Mach 0.95:ksi ja lentokorkeuden 49000 jalaksi, vaatimukset, joita ei ennen ollut asetettu ilman jälkipoltinta olevaan koneeseen. FJ-4 erosi edeltäjästään FJ-3:sta lähinnä suuremmalla sisäisellä polttoainemäärällä. FJ-4:ssä oli 50% enemmän polttoainetta ja tämä oli sijoitettu lisätankkiin moottorin alle. Tämä johti koko rungon uudelleen suunnitteluun. Lokakuussa 1953 laivasto tilasi 132 kappaletta koneita. FJ-4 astui palvelukseen 1957.

FJ-4B:n ero FJ-4:ään oli tärkeimpänä ominaisuutena lisäksi mahdollisuus toimittaa ydinaseita. Koneeseen oli lisätty ominaisuuksia lähinnä maa maaleja vastaan. Lisätyt ilmajarrut takarunkoon ja kuusi ripustinta. FJ-4:n toimitukset laivueisiin aloitettiin vuonna 1955. FJ-4:ää rakennetiin 152 kappaletta ja B versiota rakennettiin 222 kappaletta.

Koneella oli hyvät lento-ominaisuudet. Se oli vakaa lennettävä ja hyvä tykkialusta. Lentäjät pitivät koneesta hyvien lento ominaisuuksien takia. Kone alkoi äänen nopeutta lähestuttäessä painaa nokkaa alaspäin ja tämä vain vahvistui, jos nokkaa yritettiin nostaa. Tätä varten koneeseen oli tehty trimmi, joka hoiti asian hyvin.

Furystä tehtiin myös raketimoottorilla lisätty versio, jota kokeiltiin, koska pelättiin Neuvostoliiton uusia pommikoneita ja niiden ominaisuuksia.

Koneille annettiin uudet merkinnät 1962, FJ-4:stä tuli F-1E ja FJ-4B:stä AF-1E. Viimeiset Furyt otettiin pois palveluksesta keväällä 1966. Nykyään on FJ-4 (B) koneita enää jäljellä yhdeksän kappaletta, mutta yksi on sentään restauruoitu lentokuntoon asti.

FJ-4(B) Fury F-86h Sabre
Moottorit Yksi Wright J65-W-16A suihkumoottori, 7700 lb.s.t. Yksi General Electric J73-GE-3D tai -3E, 8920 pounds static thrust
Miehistö Yksi Yksi
Aseistus Neljä 20 mm tykkiä. 1360 kiloa neljään (2720 kiloa FJ-4B kuuteen) siipiripustimeen Neljä 20 mm M39 tykkiä, 200 ammusta tykkiä kohden
Toimintamatka 3250km (ilman lisäpolttoainetta)
Suurin nopeus 680 mph (Mach 0,917) merenpinnan tasolla ja 631 mph (Mach 0,85) 35000 jalassa Puhtaana 692 mph (Mach 0,933) merenpinnan tasolla ja 617 mph (Mach 0,83) 30000 jalassa
Pituus 11,07m 11,84m
Siipien kärkiväli 11,91m 11,92m
Korkeus 4,2m 4,57m
Siipipinta-ala 31,46m2 29,12m2
Tyhjä/maksimi paino 6000kg(6260kg)/10800kg(12730kg) 6300kg/11000kg

Moottorit

Furyssä oli Englantilainen Wright J65-W-16A moottori, joka yhdessä suuren sisäisen polttoainemäärän kanssa saivat aikaan suuren toiminta-ajan/säteen. Moottorilla oli tapana päästää liekkejä näkyviin suihkuputkesta, kun se käynnistettiin. Lisäksi moottorista pääsi öljyjä ohivirtauksen mukana. Lisäksi moottori kulutti muitakin nesteitä. Kuten tuon ajan moottoreilla yleensä tälläkin oli ominaisuutena vastata tehonsäätöön laiskasti. Tämä vaati kokemusta tukialuslaskeutumisia silmälläpitäen. Työntövoima oli 34kN ja teho- paino suhde oli 0,325.

Joidenkin mielipiteiden mukaan Furyllä olisi ollut potentiaalia olla palveluskäytössä kauemminkin, jos moottoria olisi uudistettu ja puhtaista muodosta johtuen jopa "supercruise" ominaisuus.

Rakenne

Siivet

Verrattuna FJ-3:een siivet olivat ohuemmat ja niihin oli sijoitettu polttoainesäiliöt. Siipien kärkiväliä kasvatettiin edellisestä versiosta, samoin jänne oli rungon puolelta. Siipi oli pinnoitettu yhtenäisellä alumiinillä. Siiven sisäreunassa oli sisimpänä laipat. Keskellä siiven jättöreunaa oli ohjaus-siivekkeet, kun edellisissä Sabreissa ja Furyissä ohjaus siivekkeet olivat uloimpana. Siipi taittuu pystyyn siivekkeiden ulkopuolelta tukialuskäyttöä ajatellen. Siiven kulma oli sama kuin edellisissä eli 35 astetta. Etureunasolakot eivät tulleet kysymykseen, koska siipiin piti saada polttoainetta. Laskutelineiden raideväliä levennetiin, jolloin ne tulivat ulommas siipiin. Laskutelineet suunniteltiin muutenkin uudelleen, jotta siipikotelo mahtuisi siipeen. Siipipaine oli 341,7kg/m3.

Siipien polttoainesäiliöt olivat ongelmalliset, sillä niistä valui polttoainetta.

Siivissä oli neljä kiinnityspistettä ulkoiselle arsenaalille. FJ-4B versiossa näiden lukumäärä oli lisätty kuuteen. Valinta mitä kiinnityspisteistä käytetään tapahtui ohjaus sauvan edesä olevasta paneelista.

Myös pyrstö oli erilainen kuin edellisissä versioissa. Korkeusperäsin on suorassa ja kärkiväli on pienempi, sen ollessa tyvestä leveämpi kuin edellisissä versioissa. Kontrollipinnat ovat myös ohuemmat, eivätkä ne ulotu kärkiin asti. Peräsin oli all-flying mallia ja liikkui yhdessä. Korkeusperäsimet oli mekaanisesi yhdistetty, niin, että ne liikkuivat samaan aikaan korkeusvakaajan kanssa. Näin saatiin parempi suurten nopeuksien kontrolloitavuus. Myös sivuperäsin oli erilainen kuin ennen. FJ-4:ssä oli korkeampi pyrstö, jossa oli polttoaineen ylivuotoputki. Ylivuotoputken alla oli sivuperäsin, joka oli paljon lyhyempi kuin aikaisemmissa versioissa, joissa peräsin ulottui melkein reunaan asti.

FJ-4B malli oli tarkoitettu pääasiassa maataistelukoneeksi ja siinä oli kuusi kiinnityspistettä jota varten siipeä oli vahvistettu. Näissä voidaan käyttää pommeja tai raketteja ja jopa neljää lisäpolttoainesäiliötä. B-mallissa oli lisäksi spoilerit laskusiivekkeiden edessä, jotka auttoivat suurissa nopeuksissa matalalla lennettäessä.

Vasempaan (paarpuurin) siipeen asennettiin kiinteästi ilmatankkauspuomi yksilöstä BuNo 139303 eteenpäin. Tankkauspuomista pystyuttiin täyttämään kaikki säiliöt mukaanluettuna lisäpolttoainesäiliöt.

Runko

Edelliseen Fury versioon, FJ-3, verrattuna moottorin alapuoleinen uusi polttoainetankki muokkasi koko rungon eri malliseksi. Lisäksi runkoon laitettiin "Razoback" selkä.

Ulkoisena erona ydinaseettomaan FJ-4 versioon olivat lisätyt ilmajarrut takarungon alaosaan, jotka toimivat samaan aikaan normaaleiden ilmajarujen kanssa. Koneen takarunkoa oli vahvistettu näiden ilmajarrujen asentamisen takia. Lisäilmajarrut kehitettiin, jotta saataisiin pienennettyä lähestymisnopeutta tukialukselle ja saataisiin parempi go-around mahdollisessa vaijerin osumattomuuden jälkeen. Tämä jotui siitä, että voitiin käyttää suurempaa tehoasetusta moottorista. Lisäksi moottori kävi paremmalla alueella jolla se kävi tasaisemmin. Lisäksi jarrut vakauttivat konetta syöksyissä ja paransivat näin ollen pommitusominaisuuksia. Lisäjarrut eivät olleet toiminnassa, kun laskutelineet olivat alhaalla, jotteivät jarrut kosisi maata/tukialuksen kantta.

Ohjaamo oli tilava ja siitä oli hyvä näkyvyys ympäristöön. Kuitenkin heittoistuimen vaihto Martin-Bakerin Mk5:een huononsi mukavuutta ja jotkut saivat selkävaivoja. Tämä oli kuitenkin turvallisempi ja tällä oli ominaisuus turvalliseen hyppäämiseen matalammalta kuin alkuperäisellä.

Aseistus

Pääaseistuksena oli neljä 20mm tykkiä, jotka oli sijoitettu rungon sivuille ilmaottoaukon lähelle. Ammuksia kone kantaa 576 kappaletta. FJ-4 oli alunperin tarkoitettu hävittäjäksi, mutta kone pystyi käyttämään myös rajoitetusti pommeja ja raketteja. Kun koneella oli harjoiteltu ydinaseen pudottamista aseet olivat löystyneet kiinnityksistään niin, että aseet olivat epätarkkoja heiluessaan. Muuten kone oli vakaa ja aseet tarkkoja. Joissain Koneissa vasemmanpuoleiset (paarpuurin) tykit poistettiin, jotta saataisiin mahtumaan generaattori syöttämään sähköä tapauksissa, joissa päägeneraattori ei toimi. Pelkillä akuilla ei pystynyt pitämään sähköä kuin muutamia minuutteja.

Koneessa voitiin käyttää neljää Sidewinderiä ja B-mallissa kuutta.

B-mallissa oli mahdollisuus käyttää viittä Martin ASM-N-7 Bullpup ilmasta-maahan ohjusta, koska oikeanpuoleiseen #2 (tyyrpuurn) sisimmäiseen ripustimeen piti laittaa ohjausyksikkö. Ohjus kehitettiin, jotta saataisiin tarkka ase, joka voitaisiin laukaista turvallisen etäisyyden päästä. Bullpup oli reilut 3m pitkä kiinteää polttoainetta rakettimoottorissaan käyttävä ohjus, jolla oli 113 kg taistelukärki. Ohjus laukaistiin normaalisti loivasta syöksystä ja ohjuksen kantomatka oli yli neljä mailia (6,4km) ja nopeus Mach 1,7. Laukaisun jälkeen ohjusta ohjattiin pienellä joysticillä ohjuksen lieskan näyttäessä ohjaajalle ohjuksen paikan. Ohjus uudelleen nimettiin AGM-12B:ksi 1962.

Toiseen (vasemman puoleiseen) sisimmäiseen ripustimeen (#2) oli mahdollisuus laittaa ydinase. Tällöin käytettiin Low Altitude Bombing System (LABS) tähtäintä ja normaali tutkamittatähtäin otettiin pois. Ydinase piti toimittaa "heittämällä" eli lennettiin matalalla ja laitettiin kone nousuun, ja ase irroitettiin. Tämän jälkeen kone käännettiin takaisinpäin ja lennettiin pois ydinaseen vaikutusalueelta.

Pienoismalli FJ-4B Fury (Emhar) 1/72

Kuva Emhar FJ-4 pakkauksesta

Revell on kuulemma samalla muotilla ja ainoastaan siirtokuviltaan erilainen.

Kuva Xtradecal FJ-4 siirtokuvista

Xtradecalin siirtokuvat ovat erittäin tarkasti tulostettu ja selvät värit yms. Mutta melko paksuja, ei ihan mene nätisti sivuvakaajaan, muuten erinomaisia.

Valu on vaalean harmaasta muovista kaksi eri puuta. Kohokuvioinen kauttaaltaan. Kuomu on paksua ei kovin kirkasta muovia. Ohjaamossa on ainoastaan heittoistuin ja mittaritaulu, mutta kuomun ominaisuuksien takia sinne ei oikeastaan edes kunnolla näy. ohjaamossa ei ole heittoistuimen takana mitään ja tämä häiritsee, jollei sille tee mitään, sillä huolimatta paksusta kuomusta siitä näkee koneesee sisälle.

Osat sopivat toisiinsa kohtalaisesti, mutta ehkä mallin vanhuudesta johtuen jokaiseen saumaan vaadittaisiin filleriä (muoti jo vanha?). FJ-4B:n ilmajarrut ovat niin pehmeästi muotoiltu, ettei niistä oikein saa selvää. Aseistuksena on neljä Sidewinderiä, lisäksi on kaksi lisäpolttoainesäiliötä. Koska kyseessä on B-versio, olisi kaivannut Bullpup ohjuksia.

Moottorin ilmanottoaukko on aivan liian matala ja sille on tehtävä jotain. Samoin suihkuputken sysyys on liian pieni, jotta sen voisi jättää alkuperäiseksi.

Ohjaamossa ei ole mitään muuta kuin ankeasti mallinnettu istuin ja mittaritaulu, jossa ei ole mitään. Tästä johtuen piti hieman parennella ohjaamoa ja lisätä siihen sivukonsolien kohdalle jotain, laittaa ohjaus sauva ja istuimeen sivut ja istuinvyöt. Samoin heittoistuimen takaa näki suoraan koneen sisään, eli tähänkin piti jotain muovilevystä rakentaa. Ilmanottoaukon ympärys hävisi, kun olin saanut sahattua sen sopivaksi, jotta toiselle puolelle voisi liimata suojuksen. Korvaava valettiin plastic puddingista F-86:n nokan mukaan ja viilailtiin sopivaksi. Valu jäi vähän vajaaksi, joten siihen jäi pieni lovi. Tähän malliin koetin ensimmäisenä "pre shadingiä" vaikka mallissa olikin kohokuviolliset panelilinjat. Samoin koetin kaivertaa rungon pohjapuolessa. Koska pohjaa joutui hieomaan kohokuviot pois nokkapyöpätelinekuilun sovittamiseksi kiinni, siihen jäi niin suuret raot. Peräsimeen tehtiin myös toinen puoli, jostain syystä niitä ei ollut valussa valmiina. Rungon alla oleviin ilmajarruihin laitettiin yksityiskohdat. Maalauksessa yläpinnat Xtracolorilla ja alapinnat Humbrolin kiiltävällä valkoisella.

Kuva kootusta FJ-4B koneesta Kuva kootusta FJ-4B koneesta

Feedback

Your name:

Message:

Linkit:

Fury

Hienoja kuvia

FJ-4 Walkaround

Referenssit:

http://home.att.net/~jbaugher1/p86_24.html
http://f-86.tripod.com/fj4.htm
http://www.airtoaircombat.com/detail.asp?id=198
Naval Fighters Twenty Five: North American FJ-4/4B Fury