A-10

Best to be viewed with: anything but IE

A-10 on erikoisesta ulkonäöstään varmasti kaikille tuttu ja helposti tunnistettava kone vaikkei olisikaan paljon lentokoneisiin tutustunutkaan. Tämä maataistelukone on ainoa länsimainen kone, joka on rakennettu pelkästään CAS tehtäviä silmälläpitäen. Venäjällä on vastaava kone käytössä Su-25 "Frogfoot".

A-10:n pääasiallisena tehtävänä on tuhota panssarivaunuja ja muita panssaroituja ajoneuvoja. Konetta käytetään myös ohjaamaan ilmavoimia tukemaan maavoimia.

Historia

Vietnamin sodassa havaittiin, että maavoimien ilmatukeen tarvittaisiin vartavasten tätä tarkoitusta varten rakennettu kone, sillä hävittäjät olivat liian nopeita ja huonoja kääntymään. Yhdellä ylilennolla piti saada kohde havaittua ja tuhottua sillä toinen kerta koitui useasti kohtaloksi. Lisäksi toiminta-aika oli liian pieni, koska koneet kuluttivat polttoainetta melkein saman verran vaikka ne lentäisivät hitaamminkin. Douglasin A-1 havaittiin Vietnamissa hyväksi, sillä siinä oli suuri toiminta-aika sekä aseistus ja liikehtimiskyky. Maavoimat käynnistivät tarjouskilpailun CAS koneesta nimellä COIN ja tämän jatkoksi super-COIN, josta syntyi OV-10 Bronco. Myöhemmin ilmavoimat julisti AX kilpailun CAS koneesta. Vaatimuksena oli pitkä toiminta-aika ja hyvä liikehtimiskyky, sekä vaurioituneilta kiitoradoilta toimiminen eli lyhyt lasku- ja nousukiito. Sopivia suihkumoottoreita ei tahtonut löytyä, joissa olisi ollut tarpeeksi pieni kulutus, joten pohdittiin potkuritoimisia moottoreita ja mm. turbo propia. Lyhyt kiitoradan kulutus vaatimus aiheutti kuitenkin ongelmia potkurikonevaihtoehtossa, samoin potkurilaitteet ovat herkempiä rikkoutumaan taistelutilanteessa, joten suihkumoottori oli ainoa vaihtoehto.

Faricild ja Northtrop rakensivat YA-10 prototyypin USA:n ilmavoimien 1967 alkaneeseen AX projketiin. Koneen ensilento oli 10.5.1975. Lopullisena kilpailijana oli YA-9, jossa oli monia uusia keksintöjä ja sitä pidettiin parempana koneena lentää. YA-10 kuitenkin voitti koska oli mm. halvempi ja taloudellisempi ylläpitää ja ripustimet olivat sopivammalla korkeudella aseistuksen asentamista varten. Lisäksi poliittiset asiat työpaikkojen osalta vaikuttivat asiaan.

Koneesta ei ole kuin kaksi versiota A-10 ja OA-10, joiden erot ovat ainoastaan siinä että OA-versiota käytetään CAS-tehtävissä. Koneesta kehitettiin myös kaksipaikkainen versio jossa oli toinen ohjaamo lisätty ja sivuperäsimiä kasvatettu. Tätä ei kuitenkaan tarvittu koska A-10 oli helppo lennettävä ja koulukone ei ole välttämätön. Samoin koetettiin tehdä vientiversio, jossa olisi uudet moottorit (halkaisijaltaan pienemmät mutta pidemmät moottorisuoukset), joilla olisi saavutettu 75 km/h nopeudenlisä. Tämä ei kuitenkaan mennyt kaupaksi ja projekti haudattiin.

Venäjän ilmavoimien Su-25 on vastaavaan tarkoitukseen rakennettu kuin USA:n A-10, mutta on selvästi nopeampi. Rakenteeltaankin koneet ovat huomattavan erilaisia. Su-25:ssäkin on titaaninen suoja ohjaajan ympärillä. Tämä onkin ollut tehokas, sillä yksikään lentäjä ei ole kuollut sirpaleeseen tai luotiin Su-25:ssä. Alla teknistä vertailua koneista:

A-10 Su-25

Moottorit Kaksi TF-34-GE suihkumoottoria Kaksi R-95 suihkumoottoria

Miehistö Yksi Yksi UB versiossa kaksi

Aseistus 1x 30 mm 7 piippuinen Gatling 1x 30 mm kaksipiippuinen

Ripustimet Rungossa kolme ja siivissä kahdeksan Siivissä kymmenen

Suurin nopeus Mach 0,54 Mach 0,8

Tykki

Kone on periaatteessa rakennettu 6,7 metrisen ja 1858 kiloisen GAU-8/A 30 mm seitsenpiippuisen Gatling tykin ympärille. Tykissä voidaan käyttää köyhdytetystä uraanista tehtyjä ammuksia, joiden tarkoituksena on läpäistä mahdollisimman hyvin panssaria. Valinnaiset tulinopeusvaihtoehdot ovat 2100 tai 4200 laukausta minuutissa jolloin 1174 ammusta eivät kovin pitkään riitä. Asetta on suunniteltu ammuttavaksi 10 kahden sekunnin sarjaa ja välillä minuutin jäähtymistauko. Ammukset painavat 0,43 kg kappaleelta, joten yksikin saa osuessaan jo paljon tuhoa aikaan. Jotta piippujen kestävyyttä saataisiin kasvatettua kaikki ammukset on päällystetty ohuella muovilla, joten jokainen ammus samalla puhdistaa piippua, eikä rasita sitä niin paljon kuin normaali ammus.

Normaalissa taristeluvarustuksessa vuorottelee viisi uraaniammusta ja yksi räjähtävä. Luodin lähtönopeus on 988 m/s ja panssarinläpäisykyky on 69 mm 500 metrin päästä ja 38 mm kilometrin päästä. Tehokas ampumaetäisyys on noin 1235 metriä.

Tykin kehittely ei ollut kovin helppoa suuren tulinopeuden ja suuren kaliberin vuoksi. näistä syistä johtuen tykistä tuli iso ja painava. Kun tykki oli asennettu koneeseen ja testattiin koeampumista kaikki ruuti ei ollut räjähtänyt ammuksessa vaan osa räjähti pilvenä vasta koneen ulkopuolella ohjaamon edessä. Tähän saatiin ratkaisu käyttämällä samanlaista aruutia kuin laivasto käytti toisen maailmansodan aikana. Tämä auttoikin eikä räjähdyksiä enää tapahtunut.

Rakenne

Koneen suunnittelussa on otettu huomioon maataistelutehtävät ja kone on suunniteltu tätä silmälläpitäen. Koneen rakenteessa on otettu huomioon matalalla lennettäessä saatavat osumat ja ohjaajan ympärillä onkin titaanisista levyistä rakennettu "kylpyamme" estämässä alhaaltapäin tulevat 23 milliset ammukset, jopa 57 mm ammukset voivat pysähtyä panssarointiin. Lisäksi "kylpyammeessa" on käytetty mattoa, joka ehkäisee sirpaleiden pääsemisen läpi, jos amme vaurioituu. Kone on tarkoitettu toimimaan etulinjan kentiltä ja vaikka sillä ei olekaan suurta toimintasädettä kone pystyy lentämään pitkän aikaa odottamassa koska tarvittaisiin ja omaa silti pitkän toiminta-ajan kohteen päällä. A-10:llä on erinomaiset hidaslento ominaisuudet ja näkyväisyys ohjaamosta.

Kone ei ole kovin virtaviivainen josta koneen lempinimikin Watrhog on tullut, virallinen nimihän koneelle on Thundebolt II. Simpukankuorimaisesti avautuva ohjaamokuomu on suuri ja siitä on hyvä näkyvyys joka suuntaan. Ohjaamossa on perinteiset viisarimittarit ja ainoa näyttö on Maverikin näyttö oikealla. HUD:issa on esitetty perinteiset informaatiot. Koska koneessa itsessään ei ole infrapunakameraa ensimmäisessä persianlahden sodassa käytettiin Mawerikia infrapunaetsintä. Koneessa ei alunperin ollut yhteensopivuutta pimeännäkölasien kanssa, vaan mittarit sekoittivat lasit, mutta yhteensopivuusmuutos on tehty. Luodinkestävä tuulilasi kestää suurikaliperisen suoran osuman.

Alatasosiivet ovat suorat ja niissä on kondolat päälaskutelineille, jotta koneella voisi tehdä turvallisemmin laskutelineet ylhäällä laskeutumisen. Laskutelineet kääntyvät kaikki eteenpäin kun ne ovat sisällä ja päälaskutelineet ovat samanlaisia eli ne ovat vaihdettavissa toistensa kanssa. Lisäksi rakenne auttaa pitämään siiven yhtenäisenä niin ettei rakenteeseen joudu tekemään koloja laskutelineille ja näin ollen siivet kestävät paremmin osumia yms. Siipien päissä on alaspäin käännetyt osat, jotka parantavat hidaslento ominaisuuksia ja vähentävät ilmanvastusta. Laskutelinekondolien ja rungon välissä on lisäke, joka ohjaa ilmavirran moottoreille, vaikka siipi muuten estäisi ilman kulun ja moottori sammuisi. Ilmajarrut on toteutettu siipien päihin avautuvista siivekkeistä. Yläosassa on lisäksi trimmin laippa. Alunperin jarrujen sisäosat oli maalattu punaisiksi, mutta myöhemmin ne maalattiin koneen päävärityksen mukaan joko vihreäksi tai harmaaksi.

Siivissä on kahdeksan ripustinta, joissa sisimmaisissä on putket myös lisäpolttoainesäiliöille, jotka ovat samat mitä käytetään F-111:ssa. Siipien ulommaisiin ripustmiin kehitettiin 1980 mahdollisuus käyttää AIM-9 M/L Sidewindereitä. Ripustimiin 1 ja 11 saadaan kaksi Sidewinderiä F-15:ssa käytettävällä ripustimella. A-10 pystyy käyttämään kaikkia ilmasta maahan aseita joita on valikoimissa. Warthogissa ei ole omaa laser-osoitinta, mutta laser-ohjattujen tarkkuuspommien käyttökin onnistuu sillä koneessa on PawePenny laser vastaanotin, joka näyttää HUD:issa tarpeelliset ohjaustiedot ohjaajalle. Rungon kolmea ripustinta 5, 6 ja 7 ei voida käyttää samaan aikaan, vaan ainoastaan joko 5 ja 7 tai 6 ripustinta. Rungon keskiripustimeen saa myös lisäpolttoainesäiliön siirtolentoja varten.

Soihdun- ja silpunheittimet sijaitsevat siipien kärkien tuntumassa siipien alla sekä laskutelinekondolien takaosassa.

Jälkipoltottomat moottorit on sijoitettu siipien taakse rungon kummallekin sivulle, jotta saataisiin mahdollisimman hyvä suoja siltä että toisen moottorin tuhoutuminen veisi myös toisen mukanaan. Lisäksi sijoitus ylös ehkäisee vieraiden esineiden imeytymistä moottoreihin huonokuntoisilta kentiltä. Moottoreiden työntovoima on 40,3kN. Tykin palamaton ruuti aiheutti ongelmia moottoreiden käynnille ja moottori pääsi helposti sakkaamaan. Ratkaisuna tähän ongelmaan oli kokoaikainen polttoaineensyöttö moottoreille tykin toiminnan aikana sekä mootoreisen huolellinen pesu tietyin aikavälein.

Sivuperäsimiä on kaksi ja ne sijaitsevat korkeusvakaajien päissä. Sen sisäksi että rakenne auttaa taistelukestävyyden lisäämisessä auttaa rakenne suojaamaan moottoreita takaa/alhaalta ammutavia ohjuksia vastaan estämällä suoran näköyhteyden moottoreiden suihkusuuttimiin. Peräsimetkin ovat keskenään vaihtokelpoisia.

Polttoaine sijaitsee rungossa ja siivissä kummassakin kahdessa itsepaikkautuvassa säiliössä. Maksimi polttoainemäärä on 4853 kg. Testausvaiheessa täysiin polttoainesäiliöihin ammuttiin 300 ammusta, eikä polttoaine syttynyt.

Feedback

Linkit:

http://globalsecurity.org/military/systems/aircraft/a-10.htm

http://www.a-10.org/a10-files.html (videiota)

http://www.lindenhillimports.com/su-25.htm

http://www.clubhyper.com/reference/a10gatlinggunss_1.htm (tykki)

http://www.photovault.com/Link/Military/AirForce/Aircraft/A-10Thunderbolt.html

http://www.warthogpen.com

Referenssit:

Combat Aircraft Vol 5 No 3
Warbird Tech A-10

	A-10	Su-25
Moottorit	Kaksi TF-34-GE suihkumoottoria	Kaksi R-95 suihkumoottoria
Miehistö	Yksi	Yksi UB versiossa kaksi
Aseistus	1x 30 mm 7 piippuinen Gatling	1x 30 mm kaksipiippuinen
Ripustimet	Rungossa kolme ja siivissä kahdeksan	Siivissä kymmenen
Suurin nopeus	Mach 0,54	Mach 0,8